Edistystä

On mennyt pitkä aika viimeisestä postauksesta, mutta nyt pitää kirjoittaa jotain.

Milla joka otti kesästä kaiken irti, silloin kun se oli mahdollista eli uiminen oli varsinkin ihan ykkösjuttu. Tuntuu että kesästä ei enää paljon muista, vaikka ehkä tuleekin mieleen pieniä palapelin osasia.

Kantarellejä opetltiin tunnistamaan, mutta ei löydetty luonnosta yhtään, itse ripotellut opittiin löytämään. No se oli sellinen tekeminen mitä ei voitu vielä tänä kesänä ottaa oikein tosissaan, mutta on se siellä mielenpohjalla, kun sitä kuitenkin muutaman kerran harjoiteltiin.

Milla on oppinut hallitsemaan itseään hineosti, ollaanhan me jo puolitoista vuotta harjoiteltu, ettei lenkeillä eikä muutenkaan polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia saisi huomioida tai ainakaan hyökätä perään. Nyt kun miettii, niin pyörien ohimenemiset eivät saa enää aikaan mitään kummallista, vaikka itse en olisikaan kartalla, vaan esim. olisin poispäin kääntynenä ja huomioni on muualla, ei silti hyöki, se on osoitus, että sitkeys ja koulutus tuo tuloksia, ei heti mutta joskus.
Koirien ohitukset ovat edelleen haasteellisia, mutta jos on tilaa kiertää hieman sivummalle ja ohittaa koiraa puhuen, eli näyttää ettemme ole uhkana, emmekä aio kohdata vihollista silmästä silmään, kaikki sujuu erittäin mallikkaasti. Kyllä tästä vielä urra urkenee.

Koiran muisti on ihmeellinen asia, aiemmassa kodissa meillä oli tapana usein käydä metsässä tapaamassa toisia koiria, aluella missä kaikki ovat irti. Kun nyt monen kuukauden tauon jälkeen palasimme sinne, Milla käyttäytyi hienosti eikä rähissyt, vaan solahti porukkaan kuin enennkin. Kun sitten menimme seuraavanakin päivänä ja mainitsin jo kotona minne olemme menossa, koira osoitti, että jess, se on kiva juttu mennään nopeesti ja äkkiä, heti.

Femman osalta aloimme pitkästä aikaa Tokoagi kurssin, edellisestä on neljä vuotta. Kun menimme harjoituspaikkaan ja ja Milla jätetiin autoon ja Femma tajusi, että hän pääsee yksin koulutkseen (erikoisnamit haisi nenään), hyppi koira tasajalkaa ja oli haljeta riemusta. Eli kun mieheni sanoi, että tuskin koira noita koulutuksia kaipaa, ihan tyytyväiseltähän tuo näyttää, niin mistä me voimme tietää, onko koira todellä tyytyväinen? No nyt ainakin näin miten reagoidaan kun jotain todella mieleistä tapahtuu, ei meinaa koira nahoissaan pysyä ihan kirjaimellisesti.

Koiramme ovat myös saaneet dogikummin, joka tulee hakemaan heitä lenkille, mikä antaa koirille vaihtelua ja minulle pienen hengähdystauon. Onneksi löytyi oikea ihminen, kenellä on koirakokemusta riittävästi kahden koiran ja haasteellisemmankin purinapussin ulkoiluttamiseen. Kiitos Virpi.
Syksykin on palannut, en ole yhtään ihastunut kylmiin vuodenaikoihin, mutta toivottavsti syksy ja talvi menevät kuitenkin kohtuudella läpi ja saamme uuden kevään ja kesän. Ensi keväänä koirat ja minäkin olemme kehittäneet uudet tavat uudessa kodissa. Remontti ja muutto ei ole riesana ja on aika viettää taas normi kesä. Hyvää syksyä kaikille.