keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kulinaristin uudet maut ja tuoksut. ja koiran käyttöohjeet...


Ilmat ovat onneksi lämmenneet hieman. Pakkasta ei ole enää niin paljon, että hengitys jäätyisi puikoksi ja kilisisi särkyen kuin lasi. Nyt on ihan ihmisen mentävä (myöskin koiran) aukko tuolla ulkona, olemme käyttäneet sitä hyväksi jo monena päivänä ja onnistuneet saamaan jotain pussiin kerättävää. Jess kiitos siitä Millan.

Kun ostimme rotukoiran (josta vielä maksettava kaksi erää) saimme mukana käyttöohjeet, joiden mukaan Katalat ovat vähäruokaisia. Kun kulinaristi perheeseen otetaan koira, niin se oppii hyvin nopeasti,että ruoka on myös nautinto nelijalkaisillekin. Tämä pikkuneiti osaa kantaa isoa omenaa karastaan ja nauttia sen pikkuhiljaa parempiin kuonoihin. Ruoka pitää järjestellä lautaselle siten etteivät eri aineet sekoitu esimerkiksi piimä pitää olla toisessa reunassa ja Neu yhdessä kulmassa ja kuivamuona erikseen, mitään sekasotkupöperöitä ei itseään kunnoittava Katala syö. Jos hänen ruokakuppiinsa jäi ruokatunnin jälkeen vaikka muutama kuivamuonarengas ja kuppi nostettiin tiskipöydälle, täytyy se etsiä kulkemalla kahdella jalalla pitkin kaapin reunoja nenä juuri ja juuri pöydän tasolle kurkottaen ja kun kuppi löytyy alkaa vinkuna. Siellä oli vielä, miksi se otettiin pois, mähän vaan tein mutkan leikkimään välillä, mulla on kaamee nälkä!!!!
Että sellainen vähäruokainen Katala. Ja tuo kahdella jalalla seisominen on ehdottomasti kiellettyä luuston kehityksen kannalta, Milla vaan ei tiedä sitä.

Kun ulkona on ehditty hieman kauemmin olla on uni sitäkin makeampaa ja sitten ollaan niin hellyydenkipeitä ja mamia pusutellaan ja oikein hyristään rakkaudesta.Koiratkin osaavat kehrätä, ainakin melkein. Tätä pientä sohvanpurijaa en antaisi enää pois mistään hinnasta vaikka tänäkin iltana olen siirtänyt hänet 132 kertaa pois sohvan alta jyystämästä sohvan kulmaa ja antanut muuta purtavaa tilalle, mutta sohvassa on jokin erityinen mauste, jota ei voi vastustaa, muita huonekaluja on jo voideltu erilaisilla eteerisillä öljyillä, pitänee koittaa keksiä mahdollisimman pahalta haiseva ja pahanmakuinen yhdistelmä, harmi vaan, että ihmisetkin kykenevät sen helposti haistamaan, eikä kukaan sen jälkeen halua olla olohuoneessa, paitsi ehkä Milla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti