Ihan uskomattoman ihanaa...

Kaunis ja kohtuullisen lämmin, ihanan aurinkoinen sää ollut tänään koko päivän, ollaan jo harjoiteltu autojen ohi menemistä ( niitä kun olisi niin kiva jahdata juosten perässä)ja pyörä ja ihminenkin ovat niin kiinnostavia. Paljon on pienellä koiralla opittavaa.
Eilen opimme kulkemaan portaat alas ja ylos onkin osattu tulla jo jonkun aikaa. On vaan niin huvittavaa, että kun ensin panin hänet toiseksi alimmalle portaalle ja ulkonakin kävimme lumisilla portailla harjoittelemassa, niin kun pääsi juonesta kiinni, niin oma-aloitteisesti juoksi portaita edes takaisin monta kertaa ikäänkuin taitojen hiomista vasten, tullessamme ulkoa sisälle ja nyt onkin ulosmeno yhtä juhlaa kaksi viimeistä rappua menevät yhdellä loikalla.
Aluksi pentu sai tokkaisun russelilta liian alistuvuutensa vuoksi, mutta ne ajat ovat ohi. Naapurirapussa asuu viikkoa vanhempi Airedalen terrieri Pyry Pörriäinen, jota Milla alkuun pelkäsi, mutta nyt Milla käyttäytyy kuin pahainen kylärakki ja pöllyttää pikkupojan mennen tullen ja ääntä riittää.
Luonnetta on muutenkin ihan omiksi tarpeiksi, kammalle muristaan ja ärhennellään, ei kampaajalle. Tosin makupaloilla ollaan yritetty tehdä yhteistyösopimusta. On se kampa silti aika ärsyttävä, mutta kun on syntynyt pitkäturkkiseksi siltä ei voi välttyä.
Tänään olohuoneen tuolia vedettiin pitkin olohuoneen lattiaa ja ainakin kaksi metriä siirtyi tuoli kunnes isäntä lopetti kivan leikin.

Ulkona on hanget ja nietokset korkeat, mutta latukoneella tehty latu sopii tyttöjen vessaksi ainakin Millan mielestä. Isommalla tytöllä onkin kova pähkääminen mihin sen torttunsa pästää kun ei tahdo polulta päästä pois ja hanki on paksu niin ettei sieltä näy kun korvat, miten sinne asioitaan tekee?
Mutta kun ei ole kylmä niin lumi on mitä oivallisin leikkipaikka ja siinä keksii aina uusia juttuja, ainoa varjopuoli on se kun se pakkaantuu tassujen väelihin jääkimpaleiksi ja niiden repiminen on työlästä, mutta ei hermoja vie silti.

Naksutinta on opeteltu tänään käyttämään ja joskus emäntä osaa ajoittaa oikein joskus myöhästyy. Emme vielä ole päättäneet onko se naksutin kiva vai ei. Mutta ainakin harjoittelu on kivaa kun saa makupalan jos osaa tehdä asoita oikein esim. kaivaa makupalan emännän korvasta kun opetellaan kuiskaamaan.
Myös kuonolla koskettaminen sujuu jos huvittaa, tassulla olisi kivempi kosketella. Mutta ei se emännälle aina riitä, no pakko se on koittaa miellyttää emäntää kun sillä on pakastimen ja jääkaapin avaimet.

Lasit huurteessa.

Meillä on ollut sellainen probleemus viime päivinä, että ulkona on älyttömän kylmä, sitten pitäisi palkita käytöksestä, niin ei ehi kun pitää riisua rukkaset ja sitten jo onkin auttamatta vuoden verran myöhässä palaute, olen miettinyt alkaa ehdollistamaan naksutinta, vaikka koskaan ennen ei ole käytössä ollut. Onhan se ainakin nopeampi ja onnistuu hanskat kädessä.

Paljon oikeantyyppistä ajattelua ja yksinkertaisia mutta toimivia kikkoja ollaan saatu Liviltä (TV) juurikin tältä koiria ja ihmisiä ohjaavalta britltä. Hänen ohjeensa ovat kohtuu helppoja toteuttaa ja antaa uskoa siihen, että vaikeitakin ongelmia pystyy ratkaisemaan kunhan osaa miettiä, mikä on koiran näkövinkkelistä kannattavaa käytöstä mikä ei. Mitä vahvistaa ja mitä taas jättää huomiotta.

Koiran koulutus on kokopäivä työtä, jonka hedelmistä saa nauttia koko koiran loppuelämän ajan, toki löysaillä ei saa myöhemminkään, mutta kun perusta on kunnossa, sille on helppo rakentaa.







Miten tuollaisen Luojan luoman karvapallon oleminen ja elämä saakin sydämen tutisemaan pelosta, rakkaudesta, kiukustakin ja turhautumisesta. Mutta eniten onnesta omistaa maailman ihanin koira ja pentu, mistä ei yhtään tiedä mitä siitä vielä tulee. Ei niistä tarvitse tulla koiranäyttelyjen ERI tai KMVA tai SMVA tai muita hienoja lyhenteitä, kirjahyllyssä ei tarvitse olla pokaalin pokaalia tai ruusuketta. Tokoihinkaan ei ole pakko osallistua, mutta elämä koiran kanssa on oltava hauskaa ja onnellista molemmista osapuolista. Eläköön elämä ja etenkin kesä!

ensirokotus

Oltiin lääkärintarkastuksessa ja piikillä, jota ei edes huomattu.

Ihmettelin vähän, että syötänkö pikkukoiraa liikaa koska painoa oli jo 9 kg. Milla ei ole kuulemma lihava, vaan lihaksikas. Ja melko isokoinen. Näppärä neiti syö ja juo hyvin ja on oikea kusiruisku, koska on jo isokoinen myös tuotokset ovat melkoisia. Kakat ovat pääosin jo pitkään tulleet ulos, mutta nestemäistä pidätystä ei ole, koska heti ulkoa tultuakin saadaan lätäköt aikaan lehden päälle.

Pitkäkarvainen pentu, joka tassuuttaa pissalta pissaisin jaloin saa aikaan kivat tahmeat tassunjäljet ympäri kämpän. Kerta päivässä lattian pesu ei ole riittävää, mutta toivon tämän menevän noin kuukaudessa ohi. Eikä sitä jälkeenpäin edes muista millaista se alkuaika oli.

On tää niin jännää seurata näiden karvaisten edesottamuksia ja kuinka joku asia voi pienenllä opettamisella alkaa korjaantumaan. Lisää kuvia ja parempaa juttua tullee lähipäivinä.

Ensimmäinen kerta kun jätimme koirat kaksin kahdeksi ja puoleksi tunniksi.

Tänään oli ensimmäinen virallinen yksikseen jättäminen. Ollaan nyt viikko harjoiteltu minuutista tuntiin ja tänään olivat keskenään 2½ tuntia.
Ei jääty itkemään eikä rappuun kuulunut hiiskaustakaan kun tulimme.

Pientä raivoa lelujen ja muiden tavaroiden kanssa, eli harmitti hiukan, mutta ei mitään pahempia tuhoja eikä kasoja löytynyt.
Yksi etappi saavutettu.
Opeteltu myös ihmisten kohtaamista, mikä hankalaa kun käsissä kaksi koiraa. Täytyy ottaa uusiksi ajan kanssa kahden.

Talven selkä ja muita painolasteja

Koiranpentu kotona tuo aina lisää siivottavaa ja matot ovat käärittynä varastossa. Tämä on hyväksyttävä tosiasia kun pennut eivät vielä ole sisäsiistejä. Kun talossa on pieni ihmisentaimi korjataan kaikki särkyvä korkeammalle tai sitten vahditaan koko ajan ja opetetaan ja kielletään koskemasta, molemmat toimivat. Koiranpentu on paljolti samanlainen sen pitää kokeilla kaikkea mihin nenä yltää, ellei yllä noustaan kahdelle jalalle, parhaassa tapauksessa kiivetään tuolille ja siitä jo pääseekin mihin vaan.

Monelle ystävälleni, tuttavalleni ja kylänmiehelle ovat arkipäivää syöty ja tuhottu puhelin, kaukosäädin, puhelimen laturi. Onpa muutamia tuttavia, joilta on mennyt kämppä remontiin ja huonekalut uusiksi. Jostain syystä nämä ihmiset eivät ole hirveän kiukkuisia. Ihmetyttää kummastuttaa, koska pidän itseäni syyllisenä jos koiranpentu saa mitä tahansa pahaa aikaiseksi. Olisko niin, että myös nämä ihmiset ovat oivaltaneet sen. Koiranpentu on syyntakeeton, ei se ilkeyttään näitä tuhotöitä ja juonia puno meidän kaksijalkaisten päänmenoksi.

Kun Femma oli pentu reilu kolme vuotta sitten opimme korjaamaan kaiken irtotavaran kaappeihin ja osasimme katsastaa vaaranpaikat, eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan paitsi; kukat saivat kyytiä ja nuorison karkkipussit ja esille jätetty ruoka yleensäkin. Olen sitä mieltä ollut tästä asiasta, että on ihmisen oma syy jos koira pääsee tuhoamaan elektroniikkaa tai huonekaluja ja niinhän se varmasti pitkän päälle onkin.Ihmisen on aina oltava askeleen edellä koiraa, esimerkiksi sivelemällä huonekalun jalkoihin jotain pahanhajuista tai -makuista. Televisoissa näytetään sarjaa kuinka kädettömiä ihmiset ovat koirien kanssa ja apuun tulee hoikka meikattu ja kaunis ylikoirankasvattaja, joka onnistuu tekemään uroskoirista pallittomia ja hyvin käyttäytyviä. Narttukoirat yleensä ovat pehmeämpiä ellei niitä ole liian suurta laumaa, kuten joillain jenkeillä 4 suurta weimarinseisojaa, joita ei lenkitetty lainkaan. Tavis koirankasvattajasta monet näistä ongelmista ovat ihan selkeitä ja järkeenkäyviä joihin aika helposti löytyy ratkaisu maalaisjärjellä ja koiran sielunelämän tuntemisella.

Tiedän ettei meillä ole mitään suuria ongelmia, meillä on pieni alle kolmen kuukauden ikäinen pentu, jonka ei vielä oleteta osaavan kaikkia koiranelämän perusvalmiuksia, mutta silti minua harmittaa tämä kova talvi, joka tekee sen, etten ehdi ulos ennen jokaista pissilirua, koska on puettava kengät ja lämpöhousut ja takki ja pipo ja rukkaset ja koirallekin usein takki ja kaulapanta ja remmi ja kannettava koira ulos, koska se ei osaa vielä kävellä portaita alaspäin.

Eli talven kylmyys on aiheuttanut minulle suunnattomia paineita olla täydellinen koirankasvattaja.(Jollainen tietysti olisin jos olisi kesä!!!!) Hän joka täydellisesti hoitaa koiran liikunnan tarpeet ja sisäsiistiksi opettelun ja kasvattaa koirastaan äänettömän kauniisti käyttäytvän esimerkkikoiran, mutta kun olenkin vain ihan tavalllinen ihminen puutteineen ja vikoineen, joka ei jaksa kantaa huolta pissalle haisevista eteisen matoista vaan käärii ne kylmästi rullalle ja heittää parvekkeelle pesua odottamaan. Ja huomaa samalla, että pentu tunnistaa sanan pissa, Milla kyykistyy aina sanan kuullessaan niille jalkojen sijoilleen missä sattuu olemaan ja päästää kunnon lammikon lämmintä koiranpissaa.

Vauvan ja pennun kohtaaminen

Eilen oli varamummun ja-vaarin luona käymässä 9kk ikäinen tyttö ja pelkäsin, josko pentu olisi liian raju. Pelko osoittautui turhaksi, vaikka oleskelin pitkälti lattiatasossa, jotta ehtisin puuttua asiaan, ennen kuin mitään pääsisi tapahtumaan.

Kuinka ollakaan pentu käsitti, että tyttö on pieni myös ja syyntakeeton, koska meni välillä karkuun pieniä käsiä, eikä käyttänyt kertaakaan hampaita pieneen. Onkohan tuo jotenkin sisäänrakennettua tietoa, tai vaistoa. Vanmhempi koira on ihan tyttären ensikäynneistä alkaen ollut aivan mielettömän kiinnostunut lapsesta, käy lipaisemassa niskästä tämän tästä ja vauvaa vaan puistattaa moinen tungettelvuus. Niin kauan kuitenkin menee hyvin kun lapsi ei tule allergiseksi koiralle ja sen perusteella mitä lapsen suuhun joutuu, voi olla hyvinkin, ettei ole vaaraa immuunipuolustuksen häiriökäyttäytymisestä. Sillä kun ihmislapsen suu oli ihmetyksestä auki kävi pentu koittamassa miltä se maistuu. Viimeisten tutkimusten mukaan on vain hyvä jos lapsi saa riittävästi tuntumaa (inhottaa ihan sanoa tätä) ulosteperäisiin mikrobeihin, immuunipuolustuksella riittää tarpeeksi töitä oikeiden taudinaiheuttajien kanssa, ettei tarvi ruveta puolustautumaan esim siitepölyjä tai eläinpölyä vastaan. Tämä karkeasti yksinkertaistaen vauvasta ja pennusta. Toivon, että koiranpennun ei tarvitsisi käytännössä myöskään syödä ulkoa ihan kaikkea saadakseen hyvän vastustskyvyn. Ulkolenkit ovat todella mukavia muuten, mutta koko ajan saa olla vahtimassa tupakantumppeja ym. lumesta selvästi erottuvaa, ettei kaikkea imuroida.

Kananmuna

Halusin testata ja kehittää koirani älykkyyttä. Nyt pentuna on sen eteen pantava monimutkaisia tehtäviä. sillä aivojen käyttäminen on raskaampaa kuin jalkojen, ainakin koirille. Ihmiset käyttävät mieluummin silmiään kuin aivojaan tai jalkojaan. Lue katselee telkkaria.
No kokonainen keitetty kananmuna annetaan pennulle ja se heti tietää, että siellä on syötävää sisällä.Se viskelee päätään kuin se olisi humoristisin tavara mitä pentu on koskaan nähnyt. Ja niinhän se onkin, Luoja on myös nähnyt hyväksi luoda jotain niin täydellistä kuin kananmuna, ja Luojalla on huumorintajua myöskin. Lopulta koiranpentu paiskelee munaa kovakouraisesti ja saa kuoren rikki sitten se poistaa kuoren hampaillaan ja syö sen hyvällä ruokahalulla olipa nälkäinen tai ei.

Vanhempi koirani suhtautuu asiaan ihan toisin, se haistelee munaa ja katsoo minuun ja heiluttaa häntäänsä, ellen edelleenkään tee mitään asian hyväksi, se istuu kysymysmerkkinä ja katsoo minua jo moittivasti, miksi et kuori munaa ja anna sitä minulle? No lopulta teenkin niin. Mutta onko tämä sitä että meiltä aikuisilta niin koirilta, kuin ihmisiltäkin puuttuu mielikuvitusta?

Kulinaristin uudet maut ja tuoksut. ja koiran käyttöohjeet...

Ilmat ovat onneksi lämmenneet hieman. Pakkasta ei ole enää niin paljon, että hengitys jäätyisi puikoksi ja kilisisi särkyen kuin lasi. Nyt on ihan ihmisen mentävä (myöskin koiran) aukko tuolla ulkona, olemme käyttäneet sitä hyväksi jo monena päivänä ja onnistuneet saamaan jotain pussiin kerättävää. Jess kiitos siitä Millan.

Kun ostimme rotukoiran (josta vielä maksettava kaksi erää) saimme mukana käyttöohjeet, joiden mukaan Katalat ovat vähäruokaisia. Kun kulinaristi perheeseen otetaan koira, niin se oppii hyvin nopeasti,että ruoka on myös nautinto nelijalkaisillekin. Tämä pikkuneiti osaa kantaa isoa omenaa karastaan ja nauttia sen pikkuhiljaa parempiin kuonoihin. Ruoka pitää järjestellä lautaselle siten etteivät eri aineet sekoitu esimerkiksi piimä pitää olla toisessa reunassa ja Neu yhdessä kulmassa ja kuivamuona erikseen, mitään sekasotkupöperöitä ei itseään kunnoittava Katala syö. Jos hänen ruokakuppiinsa jäi ruokatunnin jälkeen vaikka muutama kuivamuonarengas ja kuppi nostettiin tiskipöydälle, täytyy se etsiä kulkemalla kahdella jalalla pitkin kaapin reunoja nenä juuri ja juuri pöydän tasolle kurkottaen ja kun kuppi löytyy alkaa vinkuna. Siellä oli vielä, miksi se otettiin pois, mähän vaan tein mutkan leikkimään välillä, mulla on kaamee nälkä!!!!
Että sellainen vähäruokainen Katala. Ja tuo kahdella jalalla seisominen on ehdottomasti kiellettyä luuston kehityksen kannalta, Milla vaan ei tiedä sitä.

Kun ulkona on ehditty hieman kauemmin olla on uni sitäkin makeampaa ja sitten ollaan niin hellyydenkipeitä ja mamia pusutellaan ja oikein hyristään rakkaudesta.Koiratkin osaavat kehrätä, ainakin melkein. Tätä pientä sohvanpurijaa en antaisi enää pois mistään hinnasta vaikka tänäkin iltana olen siirtänyt hänet 132 kertaa pois sohvan alta jyystämästä sohvan kulmaa ja antanut muuta purtavaa tilalle, mutta sohvassa on jokin erityinen mauste, jota ei voi vastustaa, muita huonekaluja on jo voideltu erilaisilla eteerisillä öljyillä, pitänee koittaa keksiä mahdollisimman pahalta haiseva ja pahanmakuinen yhdistelmä, harmi vaan, että ihmisetkin kykenevät sen helposti haistamaan, eikä kukaan sen jälkeen halua olla olohuoneessa, paitsi ehkä Milla.