Monenlaista ääntä.

Meidän Millan äänirepetuaari on hyvin laaja. Meillä on myös sitruunapanta, joka on kuin omatunto.

Kun koira tietää, että hänellä on panta ääntely on lähes äänetöntä,  suihkausta ei tule, mutta tiedän, ja huomaan, että asiaa olisi. '

Ikkunassa istutaan usein ja vahditaan pihan tapahtumia, mikäli on aihetta sanoa sananen sen voima riippuu siitä onko kyseessä tuttu vai vieras, koira, ihminen, lapsi tai jokin luonnon oma villi kasvatti kuten orava tai lintu.

Myöskään muut ihmiset harvoin tietävät, että koira voi murista muutakin kuin ollessan vihainen.

Millalta löytyy kurina joka kuuluu kun tulemme kotiin vaihtoehtona voi olla myös hihkuminen, ne ovat riemun ääniä.

Kun halutaan huomiota tullaan kyynärpään viereen tai alle ja sanotaan puh, mrrr puh mrrr. Se tarkoittaa huomioi mut, leikitään tai tehdään jotain yhdessä.

Kun leikitään voi murina olla vain selostusta siitä että tämä on nyt leikkiä purrrrr.
Jos liikutan jalkaa huomamatta koiran ollessa lähellä tulee varoitus, olen tässä alä astu päälle tai töni.
Jos kuitenkin olen aikeissa siirtyä paikaltani, on viisainta varoittaa sanomalla väisty ja koira väistyy vastustelematta ilmän ääntäkään, mutta ellen varoita tulee kamala valitusvirsi.

Kun tavataan tuttuja esim. ulkona muristaan ja häntä pyörii, minä tietty kuulen että koira tervehtii ja on innoissaan, ihmislle sitten selitän, että koira tervehtii. Se voi myös murista epävarmuuttaan ja silloin kannattaa olla tarkkana, ettei koira pelästytä kohdettaan.

Sitten on todella viheinen äänivaranto kun koira ei halua esim harjausta, ja sitä on sitten montaa tasoa, pahin on se jolloin käytetään myös hampaita. Siitä ei saa välittää, koska koira luulee saavansa kaiken periksi kun vaan tarpeeksi korottaa ääntään.

Erikseen on sitten autosta huutelu, sitäkin löytyy montaa tasoa aina parista haukahduksesta  päänahan irroittaavaan raivoon saakka, kun sylki suusta lentää ja koira meinaa mennä läpi lasista.

Tässä vain osa äänirepertuaarista ja voin keroa että omantunnon ääni eli sitruunapanta on meillä käytössä autossa ja koirien jäädessä yksin kotiin. Myös Femmalta löytyy erilaisa ääniä, mutta niiden tulkinta on helpompaa, se myös osaa hillitä itsensä praemmin, koska se ei omaa espnajalaista temperamenttia. Molemmat osaavat haukkua hyvin kovalla ja kantavalla äänellä.

Sitten kun koirat leikkivät keskenään, voisi asiaan vihkiytymätön luulla noiden olevan tosissaan tappamassa toisaan sillä Femma todella rähisee kuuluvasti ja raivokkaasti, mutta se ei todellakaan tarkoita yhtään mitään.

Laku ei haukkunut koskaan, siksi nämä äänekkäät lemmikit ovat meille uutta ja vähän outoa, johon on pitänyt totutella.