Mustikoita ja herneitä. Punkkeja ja käärmeitä.

Makuelämykset ovat kesän kohokohtia mansikoineen muine makoisine marjoineen ja vihannekset ovat tuoreimmillaan.

Meidän karvaisilla kavereilla on ihan omat mieltymyksensä. Femma ei ole osoittanut mitään erityistä mielenkiintoa kasviksia kohtaan vaikka banaanikin taittuu ruokaan sekoitettuna. Mustikoita löytyy meidän jokapäiväiseltä lenkiltämmekin, kuten kesäpaikassa myös metsämansikoita, mustikat kädestä ovat kyllä ihania, molempien mielestä. Erityistä omistautuneisuutta Milla osoittaa herneitä kohtaan ja osaa poimia herneet kun avaan palon. Mutta toki saa syötyä myös kokonaisen herneen, jo aiemmin Femma on syönyt kuoret kun kalvot ensin poistetaan niistä. Mutta nyt herneiden syönti on huomattavasti vaikeutunut, kun etuhampaat ovat palloleikeistä harvenneet ja nyt niitä ei ole kuin pari kappaletta, huomaa että koiraa itseäänkin harmittaa kun ei pysty niitä poimimaan suuhunsa. Muun ruoan syöntiä ei etuhampaiden tippuminen haittaa.

Kesä on myös vaarallista aikaa, punkit vaanivat jokaisella ulkoilukerralla, koskaan aiemmin ei koiriin ole tarttunut yhtä paljon punkkeja, vaikka ensimmäiset myrkyt laitettiin jo huhti-toukokuun vaihteessa, mutta valmiste kutitti pitkään ja mietinkin pääni puhki kumpi olisi oikeampi vaihtoehto laittaa myrkyt vai olla ilman. Jopa eläinlääkärini joutui kysymysteni uhriksi kauppareissullaan. Luettuani punkeista uudesta Univetin asiakaslehdestä, että kolmesta punkkien leivttämästä koiriinkin tarttuvasta taudista kaksi jotka melko kurjia, on ehäistävissä hyönteismyrkyllä, jota valellaan koiran ihoon ja on siihen tarkoitettu. Mutta valmisteita on nykyään useita ja niissä ei kaikissa ole sama vaikuttava aine, joten päätin kokeilla toista ainetta, eikä vielä ole ainakaan huomattavissa mitään kutinaan viittaavaa ja vuorokauden aine on jo ehtinyt olla.
Täällä kesälaitumilla on myös tiettävästi paljon käärmeitä niin kyitä kuin rantakäärmeitäkin, sekä liskoihin kuuluvia vaskitsoita ollaan tavattu.(Vaskitsa on yllättävän kaunis eläin kunhan on ensisäikähdykseltään kyennyt tekemään lajitunnistuksen.) Mutta suhtauden varauksella kaikkiin luikerteleviin olkoot ne mitä lajia tahansa. Pelkään aina kesällä koiran joutuvan myrkkyhampaiden uhriksi, mutta toisaalta juoksu metsässä on niin ihanaa. Eli aina on omat riskinsä elipä niin tai näin. Ihan varmahan voi olla ettei koiralle mitään satu jos se kauniisti kulkee remmin päässä kävelyvauhtia aina asvalttitiellä. Mutta onko se nyt sitten mitään koiran elämää? Ei mitään ekstremeurheilua mutta näitä elämän pieniä riskejä joudumme kaikki punnitsemaan päivittäinkin.