Loma ja lomahommat

Lähdettiin pitkän matkan päähän viikoksi tai no koirista matka on pitkä kun se on tavallista vaunumatkaa pidempi nyt jouduttiin istumaan/makaamaan autossa useampi tunti. Mutta perille päästyä odottikin sitten ihana oma piha eikä koiria tarvitse kytkeä. Lenkille silti mennään muutamia kertoja päivässä, koska omaan pihaan koirat ei mielellään asioi.

Tänään oli ensimmäinen mustikka päivä mökillä päätimme, että isäntä lähtee nuoremman koiran kanssa kahdestaan metsään. No me emännät sitten jäätiin tänne omille nurkille, taloa valtatessa ja muuta pikkuhommaa tehdessä ajattelin päivän kuluvan. Uimassa kävytiin kilometrin päässä, siellä on nopeammin syvenevä hiekkaranta. Ihan kiva retki ja ajattelin, että nyt jaksaa Femma sitten istuksia katselemassa askareitani. Istuikin tosi pitkään, kunnes nurkan takana valtticolor alkoi tuoksua nenään ja Femma meni ja hankasi itseään kaulasta hännän päähän seinää vasten,vieläpä molemmat kyljet, seinä oli siis viisi minuuttia aiemmin Valtattu ja aivan märkä. Niin oli koirakin punaruskeassa tahmaisessa maalissa. Kiireesti saippuaa ja vettä,mikä ei todellakaan auttanut yhtään. Löysin hätäpäisssäni yhdet tylsät ja huonot sakset ja sillä sitten karvat lyhyemmäksi, koska valtticolor tuskin on kovin terveellistä, saati sitten kun siihen tarttuu hiekka ym roskat maasta. Ei tarvita paljon mielikuvitusta ajatellessaan millainen oli lopputulos tahmea ja hyvin epätasainen. Mutta ehkä se ei ehtinyt vaikuttaa koiran terveyteen. Femma itse suhtautuu hyvin tyynesti kaikkeen.

Mustikoitakin tuli ampärillinen ja se laitettiin äidin pakastimeen talven varalle suomalainen superfood, ilmaista mutta kovan työn takana. Sitä on tänä vuonna vain niin vaikea löytää.

Media kun on nyt rummuttanut niin kovasti kuinka mustikoita pitäisi olla paljon, mutta totuus on osoittautunut toisenlaiseksi. Ainahan me ollaan mustikoita kerätty, mutta vasta nyt radiossa kerrottiin, että mustikka on niin terveellistä ettei edes vielä ole tutkittu kuinka hyvä marja se on ja kaikenlisäksi kaikkien ulottuvilla, vaikkakin hakusessa, Koirat ainakin ymmärtävät sen arvon, koska sitä poimivat itsekin suuhunsa ja yrittääpä ne ottaa ämpäristäkin. Kesällä sattuu ja tapahtuu sille vaan ei voi mitään.

Mustikoita ja herneitä. Punkkeja ja käärmeitä.

Makuelämykset ovat kesän kohokohtia mansikoineen muine makoisine marjoineen ja vihannekset ovat tuoreimmillaan.

Meidän karvaisilla kavereilla on ihan omat mieltymyksensä. Femma ei ole osoittanut mitään erityistä mielenkiintoa kasviksia kohtaan vaikka banaanikin taittuu ruokaan sekoitettuna. Mustikoita löytyy meidän jokapäiväiseltä lenkiltämmekin, kuten kesäpaikassa myös metsämansikoita, mustikat kädestä ovat kyllä ihania, molempien mielestä. Erityistä omistautuneisuutta Milla osoittaa herneitä kohtaan ja osaa poimia herneet kun avaan palon. Mutta toki saa syötyä myös kokonaisen herneen, jo aiemmin Femma on syönyt kuoret kun kalvot ensin poistetaan niistä. Mutta nyt herneiden syönti on huomattavasti vaikeutunut, kun etuhampaat ovat palloleikeistä harvenneet ja nyt niitä ei ole kuin pari kappaletta, huomaa että koiraa itseäänkin harmittaa kun ei pysty niitä poimimaan suuhunsa. Muun ruoan syöntiä ei etuhampaiden tippuminen haittaa.

Kesä on myös vaarallista aikaa, punkit vaanivat jokaisella ulkoilukerralla, koskaan aiemmin ei koiriin ole tarttunut yhtä paljon punkkeja, vaikka ensimmäiset myrkyt laitettiin jo huhti-toukokuun vaihteessa, mutta valmiste kutitti pitkään ja mietinkin pääni puhki kumpi olisi oikeampi vaihtoehto laittaa myrkyt vai olla ilman. Jopa eläinlääkärini joutui kysymysteni uhriksi kauppareissullaan. Luettuani punkeista uudesta Univetin asiakaslehdestä, että kolmesta punkkien leivttämästä koiriinkin tarttuvasta taudista kaksi jotka melko kurjia, on ehäistävissä hyönteismyrkyllä, jota valellaan koiran ihoon ja on siihen tarkoitettu. Mutta valmisteita on nykyään useita ja niissä ei kaikissa ole sama vaikuttava aine, joten päätin kokeilla toista ainetta, eikä vielä ole ainakaan huomattavissa mitään kutinaan viittaavaa ja vuorokauden aine on jo ehtinyt olla.
Täällä kesälaitumilla on myös tiettävästi paljon käärmeitä niin kyitä kuin rantakäärmeitäkin, sekä liskoihin kuuluvia vaskitsoita ollaan tavattu.(Vaskitsa on yllättävän kaunis eläin kunhan on ensisäikähdykseltään kyennyt tekemään lajitunnistuksen.) Mutta suhtauden varauksella kaikkiin luikerteleviin olkoot ne mitä lajia tahansa. Pelkään aina kesällä koiran joutuvan myrkkyhampaiden uhriksi, mutta toisaalta juoksu metsässä on niin ihanaa. Eli aina on omat riskinsä elipä niin tai näin. Ihan varmahan voi olla ettei koiralle mitään satu jos se kauniisti kulkee remmin päässä kävelyvauhtia aina asvalttitiellä. Mutta onko se nyt sitten mitään koiran elämää? Ei mitään ekstremeurheilua mutta näitä elämän pieniä riskejä joudumme kaikki punnitsemaan päivittäinkin.