Hiljaa hyvä tulee!

Koiranpennun kanssa pitää opetella jotain uutta joka päivä. Sitä ei vaan aina osaa pitää niin erityisenä, mutta kuitenkin koira opiskelee ihmisen kieltä koko ajan.
Lähdetään ulos, ei merkitse pikku pennulle yhtään mitään. Ei ainakaan alussa. Mutta kun se kuulee samat sanat samassa asiayhteydessä, oppii se koko ajan uutta, sanat saavat merkityksiä. Koiralle pitää puhua yksinkertaisia lauseita ja äänenpainot  täytyy pitää suunnilleen samanlaisina.... koiranpennun pitää saada purkaa energiaa, mieluiten rauhallisessa paikassa. Meillä jos kellä on mahdollisuuksia eri laisiin paikkoihin. Hyvä, selkeäpohjainen metsä, missä ei ole risukkoa paljonkaan on hyvä paikka päästellä hiljaa ja kovaa. Se on myös turvallinen, ei ole autoteitä lähellä, eikä myöskään ihmisasumuksia.

Mielestäni tämä paikkakunta on kohtuullisen ihanteellinen paikka koiranpennun kasvaa, vaikkakin asumme kerrostalossa. Mutta sisänsä koiralle itselleen ei ole merkitystä millaisessa paikassa koti on. Koiran on saatava laji tyypillisistä liikuntaa ehdottomasti vapaana ja luonnossa, tietysti olisi suotavaa tavata lajikumppaneita, niitä ei ole kovin paljon ja nekin ovat useimmiten tarkasti vartoituja eivätkä saa tai halua tavata muita koiria. Se on puute pienellä paikkakunnalla, että niitä monenlaisia ympäristöjä on aika vähän. Myös seuran puute on ongelma.

Tänään olemme taas päässet pienen palan kasvussa eteenpäin. Suihkupullo on puremista vastaan kohtuullisen tehokas. Yhdet poskihampaat lähtivät eilen, kulmurit ja muutamat poskihampaat ovat edelleen tiukasti suussa.

Alussa tuntui kauhean työläältä olihan sitä ripulia ja muuta, mutta kun koira on sentään jo sisäsiisti ja nukkuukin välillä kunnon unet. Nyt oikeastaan on ilo oppia uutta joka päivä, muutamat temput on hallinnassa ja luoksetulokin sujuu kohtuullisen hyvin. Koiranpentu on aika Jees! Ainakin meidän Minnie!

Virtuaaliseen muistiin päiväkirjan tapaan.

Koiran hankkiminen kannattaa aina?

No periaatteessa parempaa ja uskollisempaa ja ymmärtäväisempää kuuntelijaa et voi saada!

Kuten ihmisetkin, myös koirat ovat vauvoja ja tosi rasittavia. Etenkin kun ovat kipeitä jatkuvasti.

Lienen viitannut jo edellisessä postauksessa tähän rabies ja tehoste rokotuksen jälkeeen alkaneeseen ripuliin, joka kesti ja kesti ,kaksi viikkoa meni kun yritin omat konstit, mistä ei ollut muuta hyötyä kuin, että stressaannuin, ajattelin jo kaikki mahdolliset uhkakuvat.

Eilen maanantaina menin lääkäriin, sai antibioottia niska nahkaan ja kuurin kotiin ja tehokasta maitohappobakteeria.

Voitteko kuvitella kokenut eläinlääkäri sanoi että koira on kaunis, ja erittäin herkkä mm kivulle.

no sen jo tiesinkin, että kaikki asiat ilmoitetaan vinkumalla hiljaisella äänellä, mutta kun antibioottia laitetiin niin ulvonta oli korvia särkevä kun koira painoi itsensä litteäksi pöytää vasten ja antoi itkun tulla, kuin lapset jotka pahastuvat rokotuksesta.

No auttoiko hoito - kyllä,  eilisen jälkeen ei ensimmäistäkään ripulihepuli juoksua pöheikköön.

En tiedä tuleeko maha olemaan aina yhtä herkkä ja mikä sen sai aikaan, vai oliko se seurausta rokotusaineista. Mutta nyt olen äärimmäisen kiitollinen olen saanut nyt nukkua yön! Aamulla tosin on kova nälkä jo kuuden jälkeen, koska isäntä repii koiran väkisin tarpeilleen, koska lähtee kuudeksi töihin. No kukapa ei virkisty huomaamaan vatsan kurnintaa kun käy raikkaassa aamuilmassa tarpeillaan.

No tähän jo tottunut että joka toinen viikko herätään tosi aikaisin. Mutta että yön saa nukkua trvitsematta lähteä pihalle. Toivon todella, että tämä tulee olemaan se vakiintunut elämäntilanne.

Taitoja opetellaan pikkuhiljaa, tassun antaminen ja istuminen ja luvan odotus on jo enempi vakio. Tuo opettaminen tekee pentukoiran pitämisestä siedettävämpää, muutoin aikuinen koira lyö pennun laudalta mennen tullen. Oikein näkee kuinka päässä raksuttaa.

Siisteyskasvatus Minnin ollessa nyt neljän kuukauden ja yhden viikon ikäinen!

Ilmeisesti kaikki meni perille tosi nopsaan, koira osaa ilmaista hätänsä ja jaksaa pidättää ulos saakka, jopa nyt ripuloidessa. Olen ollut jo kotoakin poissa reilut kaksi tuntia kerrallaan, eikä ole mitään sisään tehty ja ulkoilutusväli voi olla jo 4 tuntia.
Ripuli on ollut meillä nyt kovasti muodissa varsinkin yöaikaan. Ilmeisesti tosi herkkä vatsainen enkä oikein saa kiinni mistä se johtuu, ilmeisesti varioitu Yrjölän puuro ei aiheuta, mutta kuivamuona ja vesimeloni ovat epäiltyjen listalla. Iho myös kutiaa, ja tänään pesin koiran ettei iholla ole mitään mikä sitä kutinaa aiheuttaisi. Enpä ole koskaan koiran huomannut pesua niin paljon pelkäävän kuin Minni joka ulvoi henkensä hädässä ja yritti kaikin keinoin pakoon. En kuitenkaan antanut periksi vaan pesin hellävaraisella ihoystävällisellä koirashampoolla. (koe-eläimenä ihminen) lukee purkissa.

Muistelin, meillä olleen Millan alkuaikoina vähän samanlaista jolloin syyksi osoittautui herneet ja kala. Kutina kuitenkin loppui aikanaan. Myös lintukirppuja olen löytänyt, koska lintuja on nyt paljon ja ne kovasti kiinnostavat, ne kirput purevat kyllä koiraakin, vaikka eivät jää siihen asumaan, koska isäntä-eläimenä toimii vain lintu. Kevätkesällä siskontyttöni koki karvaasti lintukirppu invaasion. Käveltyään ruohikossa ja tultuaan nukkumaan, aamulla oli useita kymmniä puremia jotka kutisivat todella paljon, silloin tehtiin suursiivous sänkyyn ja koko mökkiin.

Hampaatkin tekevät kiusaa takahampaat tuntuvat pullistelevien ikenien päältä kokeillessa ja ne vaivaavat koiraa, se kaluaa koko ajan jotakin, eikä vain tekemisen puutteesta vaan selvästi ne vaivaavat. Muistan kuinka vauvat keiltäytyivät syömästä nostattivat kuumeen ja huusivat pää punaisena kun hampaita tehtiin.

Purukalusto on minun lihassani kiinni ylen aikaa. Ymmärrän sen kun ei ole ensimmäinen koira joka niitä minuun kokeilee, eikä siihen ole koskaan täysin auttanut kiljuminen, kieltäminen huomioimattomuus tai lelun /puruluun suuhun tunkeminen. Vain hampaiden vaihtuminen on vienyt puruhalut kokonaan.
En ole ylen huolissani näistä jutuista, kokeillaan eri ruokia ja yritetään löytää sopiva. en myöskään puremisesta, koska pentu osoittaa hellyyttä ja tulee syliin, mutta saa sellaisia kohtauksia jolloin selvästi johonkin sattuu tai jokin vaivaa.

Femman muistolle!

Saimme maailman ihanimman koiran joka oppi kaiken mitä sille opetettiin ja helposti. Se rakasti suurella sydämellä! Ymmärsi huumoria, tiesi milloin leikillään jotain tehtiin ja yhtyi siihen. Femma oli sanalla sanoen elämäni koira. Femma oli aina helppo ja vaivaton, uhrasimme aikaamme ja voimiamme mielellämme sen kanssa toimimiseen ruokien valmistamiseen rakkaudella ja loppuvuosina myös hemmotteluun.
Jo melko nuorena Femma sai borrelioosi diagnoosin, ja nyt juhannuksena poistin 8 punkkia Kustavin reissun  jälkeen siitä. yleistila alkoi huonontua ja lenkit lyhentyä. Ainoastaan mieleltään se oli edelleen sama ihana itsensä.

17.7. Jouduimme raskain sydämin tekemään viimeisen matkan Keuruun eläinklinikalle. Ja hautasimme Femman omin käsin Keuruun lemmikkieläinhautausmaalle.

Koska sydämemme olisi pakahtunut suruun, hankimme pian uuden pennun.
Koiranpentu nimeltä Minnie on syntynyt 3.4. 2017 Siitä kasvaa koiran kokoinen ja hiekanvärinen koirakansalainen.

4kk iässä Minnie painoi 15,4 kg ja oli pitkä ja hoikka ruipelo, pelkkiä jalkoja ja häntää.
Periaatteessa rauhallinen ja nyt lähes sisäsiisti. Mutta täytyy olla valmiudessa aina trvittaessa. En edes muistanut miten rankkaa on kun, koiranpennun kanssa pitää valvoa. Se herättää aikaisin, mutta nukkuu kyllä muuten melko hyvin. Sopeutui meille kuin kotiinsa.  Jo ensimmäisellä viikolla lähdimme Turkuun katsomaan Auraa ja Intoa ja viikonloppu meni hyvin lasten hulinasta huolimatta. Ainoastaan terävät naskalihampaat tuottivat välillä päänvaivaa. Muutoin pentu osasi rauhoittua jopa ulkona. Turusta tultuamme lähdimmekin maanantaina Koirahoitola Kopitiin, jossa kavereita riitti sioimmasta pikkuruiseen. Leikit sujuivat kaikkien kanssa loistavasti. Kissoja en jahdannut, saunassakin tuli käytyä. Ja vajaan viikon päästä Minnie haettiin kotiin, nyt ennakkoluulot toisia koiria kohtaan olivat huomattavasti vähentyneet. Mutta sosiaalistaminen tietysti jatkuu.

Luonnekuvausta jo näin pienelle, "ensitöikseni ihmettelin peiliä ja siellä näkyvää koiraa, pitikin käydä tarkistamassa vieläkö siellä näkyy toinen koira. Se herätti murinaa ja haukuntaa.
Myöskin eläinlääkärin seinällä näkemäni tuijottava koirankuva sai minut haukkumaan. Osasin katsoa myös tabletti tietokoneen ruudussa näkyviä kuvia. Hampaat kutittivat kovasti ja yritin pureskella  kaikkea, mutta tottelin kieltoja hyvin. eliminointi toimi myös hyvin, kaikki arvokas korjattiin lattiatasosta. Ruokaa osasin pyytää hyvin ja söinkin alkuun hyvin ahneesti, onneksi omistajilla oli aktivointi kuppi, joka estää ruoan hotkimisen. hammastikkuluut tähtiluut piilotin aina pahan päivän varalle ja jolloinkin käytinkin ne pahana päivänä. Kakka ja pissa olivat helppoja sanoja opin ne heti ja  myös sen, että niitä varten on erityinen paikka tien takana, tein ne yleensä aina sinne.
Nyt vetelen hirsiä saatuani eilen tehoste rokotuksen, sain siitä vähän kuumetta ja kakka meni ihan löysäksi, silmä rupesi myös rähmimään. Mutta toivottavasti paranen yhtä pian, sillä viikonloppuna tulee mökille kaikki sukulaiset ja siellä on isot juhlat."